Fyysisen kasvun ja kehityksen tukeminen

Lapsen kasvu ja kehitys on ensimmäisen elinvuoden aikan hyvin nopeaa : pituuden ja painon suhteellinen lisääntyminen on suurempaa kuin koskaan myöhemmin. Seitsemän ensimmäistä ikävuottaan lapsi on selkeästi sensomotorinen kehityksessään. Liikkumisen ja leikkimisen avulla lapsi tulee tietoiseksi omasta kehostaan ja leikkimällä hän oppii hallitsemaan itseään ja omaa kehoaan. Lapsi kääntyy, konttaa, kävelee ja juoksee omasta halustaan. Hänellä on sisäsyntyinen halu ja tarve liikkumiseen. Kaikki ympäristön virikkeet kiinnostavat lasta ja aktivoivat häntä tutkimaan ja koskettamaan uutta ja tuntematonta. Luontainen uteliaisuus ja lapsen aktiivisuus vie kehitystä eteenpäin.
Myönteinen kuva omasta kehosta auttaa lapsen minäkuvan kehittymisessä ja se lisää lapsen itsevarmuutta toimia sosiaalisussa tilanteissa. Kehon hallinnalla on keskeinen merkitys päivähoidossa, kolussa ja harrastukissa, sillä kehon hallinta vaikuttaa kaikkiin päivittäisin tilanteisiin, leikkeihin ja liikkumiseen.
Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta, mutta motoriikan kehitys vaatii aina liikkeisiin tarvittavien osa-alueiden kypsymistä. Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimeseen.

Perusliikkeitä ovat

* käveleminen
* kieriminen, kuperkeikka
* kiipeäminen
* työntäminen
* vetäminen
* riippuminen, heiluminen
* astuminen
* juokseminen
* hyppääminen
* heittäinen, kiinniottaminen, lyöminen

Näiden taitojen oppiminen on lapsen päivittäistä työtä, jota hän opettelee leikkiessään kaiken aikaa. Taidot tuovat mukanaan myös vaaroja ja lapsen kasvu- ja kehitysympäristölle haasteita.Toisaalta hyvän kehityksen mahdollistava kasvuympäristö sisältää myös vaaroja ja uhkia lapsen turvallisuudelle.

Liiteet

Fyysinen terveys, kasvu ja kehitys https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/lastenneuvolatyon-perusteet/tavoitteet/fyysinen-terveys-kasvu-ja-kehitys

Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä
http://www.edu.fi/move

Lapsen motorisen ja fyysisen kehityksen piirteet http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0407015/1109830128539/1139490308049/1155744306340/1165763241899.html

Sanoma Pro Oy.2015 .Koulunkäynninohjaajan käsikirja. Helsinki

Psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen

Lapsi aloittaa koulunkäynnin normaalisti sinä vuonna, kun hän täyttää seitsemän. Koulun aloittaminen on uusi vaihe lapselle ja koko perheelle. Koulussa pärjätäkseen lapsi tarvitsee  monenlaisia taitoja. Koulussa pärjäämiseen liittyviä sosiaalisia taitoja ovat aktiivinen kuuntelu, keskustelun aloitus, kaveriden hyväksyminen, yhteistyötaidot, itsekontrolli, vuorovaikutustaidot, ristiriitojen välttäminen ja sääntöjen noudattaminen sekä opettajan miellyttäminen. 

Monet lapset ovat ennen kouluikää päivähoidossa, esikoulussa tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Useimmat ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja muiden lasten kanssa ja heillä on sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan ryhmässä. Lapsi, joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi tukea. 

Oma perhe  

Lapsen tärkein sosiaalistaja on lapsen oma perhe. Vanhempien ja muiden läheisten ihmisten kautta lapsi muodostaa itselleen mielikuvan sosiaalisesta sukupuolestaan sekä sosiaalisesta luokastaan, ja alkaa käyttäytyä näiden mallien mukaisesti. Kodin vuorovaikutuskeinot ja toimintamallit ohjaavat lapsen sosiaalisten taitojen ilmenemistä. Vuorovaikutuksessa on otettava huomioon tiedollinen ja emotionaalinen kehitys. Sosioemotionaalinen kehitys alkaa lapsen syntymästä tai sitä ennen. Perusluottamus syntyy varhaisissa ihmissuhteissa. Sen rakentuminen vaatti, että lapsen hoidossa otetaan huomioon hänen tarpeensa.  

Kaverit 

Kaverit ja ystävät ovat tärkeitä kouluikäiselle lapselle. Kouluikään kuuluu sosiaalinen kehittyminen ja itsenäistyminen, joka parhaiten tapahtuu samanikäisten lasten kanssa toimittaessa ryhmässä. Lapselle on erittäin tärkeää, että hän voi samaistua ikätovereihinsa ja tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Lapsi voi oppia ikätovereiltaan uusia ja rakentavia käyttäytymismalleja sekä myös entistä parempia tapoja ilmaista itseään ja tunteitaan, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Kavereiden määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, vaan kaverisuhteen laatu.  

Opettaja 

Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Opettajan rooli tässä kaikessa on merkittävä, hän on kaiken muutoksen väline, koska hän antaa lapselle käyttäytymismallit, esittää vaatimuksia, antaa tehtävät ja materiaalit, luo turvallisuutta luokan ilmapiiriin ja antaa palautetta lapsen käyttäytymisestä. Lapsi voi vertailla vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän ope on sanonut…!” Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan.  

Leikki 

Leikillä on suuri merkitys lapsen sosiaaliseen kehitykseen. Leikkiä voidaan kuvata sosiaalisen vuorovaikutksen kouluksi, jossa lapsi etenee yksinkertaisita vuorottelu- sekä jäljittelytoiminnasta monimutkaisimpiin sosiaalisiin taitoihin. Leikki on lapselle luonnollinen tapahtuma, ja kun tilanteen antaa mennä lasten ehdoilla, lapset alkavat leikkimään keskenään. Leikin avulla lapsi tutustuu itseensä ja maailmaan sekä oppii muun muassa ryhmässä toimimista sekä sääntöjä ja tunteiden säätelyä. Leikki voi myös parantaa lapsen itsetuntoa ja mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämisen.  

Lähteet 

Kehityspsykologia http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/sangin_opet/kehitys.html 

Kaverittaidot -toiminta  https://www.innokyla.fi/documents/369207/5cea3095-02ff-43fd-bb3b-c6d74c2d5019 

 Laasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaisksvatuksessa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22454/opinnayte_Hyvarinen_Sankala.pdf?sequence=1 

Lapsen tasapainoisen kehityksentukeminen http://www.sooli.fi/web/data/uploads/lapsentasapainoisenkehityksentukeminen.pdf 

Sosiaalisten taitojen kehitys http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/7_9-vuotias/sosiaaliset_taidot/ 

Vertaisryhässä sosiaaliseksi http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2007/6c28a9_Jarvenpaa_Lattunen_Louhema_2007.pdf

Turvallisuus

Iltapäiväkerho toiminta 

Koulunkäynninohjaajan perustehtävä on lapsien turvallisuudesta huolehtiminen. Työntekijöiden velvollisuus on toimia siten, että turvallisuus säilyy eri tilanteissa. Sen vuoksi valvonta on järjestettävä riittäväksi niin, että vahinkoa ei synny.  

Esim. 

Urheilutunnilta  

• putoamiset 
• kaatumiset 

Ulkona 

• kompastumiset                          
• liukastumiset 
• kaatumiset 
• lämpötila 
• putoamiset 
• alueen rajojen noudattaminen 
• iskut tai lyönnit  

  Lääkehoito 

• lupakäytännöt 
• lääkehoidon osaaminen                                                                                                   ( oikea lapsi, oikea lääke, oikea annos ) 

Koulunkäynninohjaajan vastuu kohdistuu ensisijaisesti hänen ohjattavanaan tai avustettavanaan olevan oppilaan kaikenpuolisesta turvallisuudesta huolehtimiseen. Tärkeää turvallisuuden huolehtimisessakin on yhteistyö opettajien, koulun muu henkilökunnan ja huoltajien kanssa. 

Ammatillinen kohtaminen

Mitä on kohtaaminen oikeasti ? 

Millainen on hyvä ja aito läsnäolo ja kohtaaminen?

Miten me kohtaaminen toisen ihmisen?

"Saamme sen mitä olemme toisilta ihmisiltä". Tommy Hellsten

"Kun kaksi ihmistä suostuu aidosti ja avoimesti olemaan oma itsensä , tapahtuu kohtaamisen ihme. "

Oikeaa kohtaamista, minä-sinä suhdetta ei voi tehdä ja suorittaa. Sitä ei voi pakottaa esille eikä millään menetelmällä saada aikaan. Ei ole kysymys tekniikasta. Kohtaaminen ei ole tieto-taito-tuote vaan nöyrtymisen ja suostumisen prosessi. Se on dialogi sanan syvimmässä ja varsinaisessa merkityksessä. Martin Buber:Minä ja sinä (1923)

Aito kohtaaminen on sellaista, missä kahden henkilön elinpiirit koskettavat toisiaan arvostavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Se ei ole suorittamisa vaan läsnäoloa, ei ymmärtämistä vaan välittäistä, ei neuvomista vaan jakamista. Kohtaaminen ja ihmisten välinen keskustelu on parhaimmillaan aitoa vuorovaikutusta, jossa vastuu on kaikilla osapuolilla. Luonnollinen kohtaaminen on aitoa, yksinkertaista, kasvokkain oloa, ihmisyyden jakamista iloineen ja suruineen. Kohtaamisessa ei saa unohtaa nöyryyttä, perusainesta vuorovaikutustilanteessa. Ei kukaan tiedä toisen elämäntarinaa, jollei anna sitä kertoa. Mitä enemmän luulee ymmärtävänsä, sitä vaikeampi on kuulla tarinaa.

Mihin kannattaa kiinittää huomiota, että syntyy hyvää kohtaaminen?

Arvostaminen
Tärkeintä on toisen kunnioitus ja arvostus, hyvä ja rakentava vuorovaikutus on mahdollista vain arvostavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Jokainen on arvokas ihminen. On hyvä ymmärtää erilaisuutta ja välttää ennakkoasenteita.

Luottamus ja luootettavus
Luottamus toiseen henkilöön on tärkeä vuorovaikutuksen osa-alue, lähtökohtana on positiivinen odotus toisesta ihmisestä, edellyttää avoimuutta ja avoimuus lisää luottamusta. Lapset luottavat normaalisti aikuisiin, kokevat turvallisuudentunteena ja tiedostavat alitajunnassaan oman mahdottomuutensa pärjätä itsekseen. Luottamuksen merkitys korostuu, kun kohtaamme tilanteissa, joihin sisältyy toisen henkilön epävarmuus ja haavoittuneisuus

Kuunteleminen ja  puhuminen
Kuunteleminen on ainakin yhtä tärkeää kuin puhuminen. Kuuntele, kiinnostu ja kysyä siltä toiselta lisää. 
Kannattaa miettiä, olenko siis oikeasti kiinnostunut vai olenko vain kohtelias. Ei kannata sanoa heti, että minä ymmärrän ja mennä heti omiin juttuihin, vaan kannattaa kysyä toiselta lisää hänen asiastaan. Kuutele, mitä ihmiset sanovat, älä sitä, mitä luulet heidän tarkoittavan. Kuuntelemisen vaikutusta voin vahvistaa antamalla ymmärtämispalautetta, siis palauttamalla puhujalle, mitä olen ymmärtänyt. 
Kohtaamisissa on hyvin tärkeää nähdä toisen olemus ja erityisesti silmät. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten puhuu ja onko oma puhe sellaista, josta toisen on helppo jatkaa keskustelua, vai tuoko asiat omassa puheessaan esille lopullisena totuutena, jolloin toiselle ei oikein jää mahdollisuuksia jatkaa keskustelua. Hyvä kohtaaminen on kosketetuksi tulemista. Ja se koskee kumpaakin osapuolta. Yksipuolista kohtaamista ei ole olemassa. 

"Oikeaa kohtaamista ei voi tehdä ja suorittaa eikä sitä voi pakottaa esille eikä millään menetelmällä saada aikaan"

Lähteet

Lapsen kohtaaminen arjessa kokemuksia ja vuorovaikutusta

Kohtaaminen – läsnäolon aakkoset

Kansalaisyhteiskunta Kohtaaminen

Eettisyys

Kun pohdimme,

o        miten elää?

o        miten toimia?

o        mitä emme saa tehdä?

o        mitä meidän tulisi tehdä?

Mitä tarkoittavat sanat "moraali"ja"etiikka" ?

Moraali (lat.mores = tavat) = yksilön käytännön elämän tilanteissa tekemiä valintoja . Moraali on etiikan lähikäsite.

Etiikka (kreik.ethos = tapa) = tiede, joka tutkii moraalia, ,hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Etiikka pohdittua näkemystä oikeasta ja väärästä.

Ammattietiikka tarkoittaa ammattialan yhteistä näkemystä siitä, millainen toiminta on oikeaa ja hyvää  sekä arvokasta  ja millainen on puolestaan väärää ja pahaa.

Millä tavoin eettiset periaatteet toteutuvat koulunkäynninohjaajan työssä?

Millainen on hyvä kasvattaja?

Koulunkäynninohjaajan työn eettisyys

Kuten alalla yleensäkin, toiminnan eettisyys on vahvasti läsnä myös koulunkäynnin ohjaajan työssä. Hän toimii työssään kasvatus-, opetus-, ja sosiaalialan yleisten eettisten periaatteiden mukaisesti.

 Ohjaaja on työssään salassapitovelvollinen (POL 40§). Lisäksi hänellä on tiedonsaantioikeus(POL 41§) ja ilmoitusvelvollisuus( lastensuojelulaki 25§).

Hyvä ammattietiikka ohjaa kaikkia vuorovaikutussuhteita sekä suhdetta työhön ja vastuuseen. Eettisten periaatteiden taustalla ovat arvot, joita ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Niiden mukaan hyväksytään ja pyritään ottamaan huomioon oppija ainutkertaisena ihmisenä. Ohjaaja pitää toimia tasapuolisesti suosimatta ketään erityisesti . Ohjaaja kykenee ymmärtämään oppilasta ja toimimaan hänen parhaakseen. Kunnioitetaan oppijan oikeuksia ja suhtaudutaan häneen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Lisäksi toimitaan yhteistyössä lapsesta vastuussa olevien aikuisten kanssa, pyritään oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsitellään tahdikkaasti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita.

Erityisopetuksessa ohjaajan kyvyt nähdä lapsen paha olo ja uskaltaa puuttua syvällisesti keskustellen on monta kertaa auttanut oppilasta pääsemään vihan ja kiukun yli koulunpäivän aikana. erityisoppilaat tarvitsevat hyväksyvän huomion. Ohjaajalla pitää olla aikaa ja halua tukea näin.

Koulunkäynninohjaajan itselleen asettamat vaatimukset ovat työssä jaksamisen kannalta olennaisen tärkeitä. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa työskennellessä on eettisyyteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Oppilaan ohjaaminen on haasteellista ja vaatii jokaisen yksilön huomioon ottamista ja tahdikasta kohtelua.

http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_2_1.html

http://oppimateriaalit.jamk.fi/eettinenosaaminen/

http://jytykontiolahti-fi-bin.directo.fi/@Bin/148cb5d690e44ab351cc87f761eb6743/1456863344/application/pdf/176387/Koulunk%C3%A4ynninohjaajan%20opas.pdf

Erkki Merimaa ja Pirkko Virtanen (TOIM.) Koulunkäynninohjaajan kirja. Bookwell Oy. Jyväskylä 2013

Ammatillisuus

Jokaisella lapsella sekä aikuisella on oikeus oppia.

Kaikki oppilaat tarvitsevat tukea.

Jotkut enemmän, jotkut vähemmän.

Koulunkäynninohjaajat työskentelevät erilaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Työnkuvät ja tehtävät määräytyvät luokan ja oppilaiden tarpeista, ja ne vaihtelevat saman koulun sisällä. Useissa kouluissa koulunkäynninohjaajat toimivat myös aamu-ja iltapäiväkerho-ohjaajina vastuullisena aikuisena.
Koulunkäynnn ohjaaja tarvitsee ammatissaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Hänen on kohdeltava kaikkia tasa-arvoisesti. Ohjaaja kuuntelee oppilasta ja kohtelee häntä arvostavasti. Koulunkäynnin ohajaaja tarvitsee laajan tieto- ja taitopohjan erilaisten oppijoiden erityistarpeista, jotta hän pystyy auttamaan ja tukemaan lapsia. Oppilaan teknisen avustamisen lisäksi hän ohjaa oppimistilanteita ja tukee oppilaan kasvua ja kehitystä yhdessä opettajien ja muiden kasvattajien kanssa.
Aamu-ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä. Iltäpäivätoiminnan tärkeä tehtävä on tarjota lapsille turvallista vapaa-aikaa koulupäivän jälkeen.

”Opintie on joskus kuoppainen.Siksi tarvitaan meitä, jotka tasoittavat teitä.”

( Jyty Koulunkännin ohjaajan opas.)

Hello !

Muutin Suomeen melkein kymmenen vuotta sitten. Olen tehnyt erilaisia töitä, sekä Thaimaassa että Suomessa. Opettaessani thai kieltä muutamia tunteja viikossa huomasin kiinnostuvani alasta yhä enemmän ja enemmän. Aloitin koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnon Salon seudun ammattiopistossa tammikuussa 2016. Opiskelu ei ole helppoa vieraalla kielellä mutta opiskelunhan tarkoitus on oppia.