Psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen
Lapsi aloittaa koulunkäynnin
normaalisti sinä vuonna, kun hän täyttää seitsemän. Koulun aloittaminen on uusi vaihe
lapselle ja koko perheelle. Koulussa pärjätäkseen lapsi tarvitsee monenlaisia
taitoja. Koulussa pärjäämiseen liittyviä sosiaalisia taitoja ovat aktiivinen kuuntelu, keskustelun aloitus, kaveriden
hyväksyminen, yhteistyötaidot, itsekontrolli, vuorovaikutustaidot, ristiriitojen
välttäminen ja sääntöjen noudattaminen sekä opettajan miellyttäminen.
Monet lapset ovat ennen kouluikää
päivähoidossa, esikoulussa tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Useimmat
ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja muiden lasten kanssa
ja heillä on sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan ryhmässä. Lapsi,
joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi
tukea.
Oma perhe
Lapsen tärkein sosiaalistaja on
lapsen oma perhe. Vanhempien ja muiden läheisten ihmisten kautta lapsi
muodostaa itselleen mielikuvan sosiaalisesta sukupuolestaan sekä sosiaalisesta
luokastaan, ja alkaa käyttäytyä näiden mallien mukaisesti. Kodin vuorovaikutuskeinot
ja toimintamallit ohjaavat lapsen sosiaalisten taitojen ilmenemistä. Vuorovaikutuksessa on
otettava huomioon tiedollinen ja emotionaalinen kehitys. Sosioemotionaalinen
kehitys alkaa lapsen syntymästä tai sitä ennen. Perusluottamus syntyy
varhaisissa ihmissuhteissa. Sen rakentuminen vaatti, että lapsen hoidossa
otetaan huomioon hänen tarpeensa.
Kaverit
Kaverit ja ystävät ovat tärkeitä kouluikäiselle
lapselle. Kouluikään kuuluu sosiaalinen kehittyminen ja itsenäistyminen, joka
parhaiten tapahtuu samanikäisten lasten kanssa toimittaessa ryhmässä. Lapselle
on erittäin tärkeää, että hän voi samaistua ikätovereihinsa ja tuntea
kuuluvansa johonkin ryhmään. Lapsi voi oppia ikätovereiltaan uusia ja
rakentavia käyttäytymismalleja sekä myös entistä parempia tapoja ilmaista
itseään ja tunteitaan, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Kavereiden määrä ei
kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, vaan kaverisuhteen laatu.
Opettaja
Opettaja on ensimmäisinä
kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Opettajan rooli tässä kaikessa on merkittävä,
hän on kaiken muutoksen väline, koska hän antaa lapselle käyttäytymismallit,
esittää vaatimuksia, antaa tehtävät ja materiaalit, luo turvallisuutta luokan
ilmapiiriin ja antaa palautetta lapsen käyttäytymisestä. Lapsi voi vertailla
vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän
ope on sanonut…!” Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he
eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan.
Leikki
Leikillä on suuri merkitys lapsen
sosiaaliseen kehitykseen. Leikkiä voidaan kuvata sosiaalisen vuorovaikutksen
kouluksi, jossa lapsi etenee yksinkertaisita vuorottelu- sekä
jäljittelytoiminnasta monimutkaisimpiin sosiaalisiin taitoihin. Leikki on lapselle
luonnollinen tapahtuma, ja kun tilanteen antaa mennä lasten ehdoilla, lapset
alkavat leikkimään keskenään. Leikin avulla lapsi tutustuu itseensä ja
maailmaan sekä oppii muun muassa ryhmässä toimimista sekä sääntöjä ja tunteiden
säätelyä. Leikki voi myös parantaa lapsen itsetuntoa ja mahdollistaa
sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämisen.
Lähteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti