Sivut

lauantai 21. toukokuuta 2016

Psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen


Lapsi aloittaa koulunkäynnin normaalisti sinä vuonna, kun hän täyttää seitsemän. Koulun aloittaminen on uusi vaihe lapselle ja koko perheelle. Koulussa pärjätäkseen lapsi tarvitsee  monenlaisia taitoja. Koulussa pärjäämiseen liittyviä sosiaalisia taitoja ovat aktiivinen kuuntelu, keskustelun aloitus, kaveriden hyväksyminen, yhteistyötaidot, itsekontrolli, vuorovaikutustaidot, ristiriitojen välttäminen ja sääntöjen noudattaminen sekä opettajan miellyttäminen. 


Monet lapset ovat ennen kouluikää päivähoidossa, esikoulussa tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Useimmat ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja muiden lasten kanssa ja heillä on sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan ryhmässä. Lapsi, joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi tukea. 





Oma perhe  

Lapsen tärkein sosiaalistaja on lapsen oma perhe. Vanhempien ja muiden läheisten ihmisten kautta lapsi muodostaa itselleen mielikuvan sosiaalisesta sukupuolestaan sekä sosiaalisesta luokastaan, ja alkaa käyttäytyä näiden mallien mukaisesti. Kodin vuorovaikutuskeinot ja toimintamallit ohjaavat lapsen sosiaalisten taitojen ilmenemistä. Vuorovaikutuksessa on otettava huomioon tiedollinen ja emotionaalinen kehitys. Sosioemotionaalinen kehitys alkaa lapsen syntymästä tai sitä ennen. Perusluottamus syntyy varhaisissa ihmissuhteissa. Sen rakentuminen vaatti, että lapsen hoidossa otetaan huomioon hänen tarpeensa.  



Kaverit 

Kaverit ja ystävät ovat tärkeitä kouluikäiselle lapselle. Kouluikään kuuluu sosiaalinen kehittyminen ja itsenäistyminen, joka parhaiten tapahtuu samanikäisten lasten kanssa toimittaessa ryhmässä. Lapselle on erittäin tärkeää, että hän voi samaistua ikätovereihinsa ja tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Lapsi voi oppia ikätovereiltaan uusia ja rakentavia käyttäytymismalleja sekä myös entistä parempia tapoja ilmaista itseään ja tunteitaan, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Kavereiden määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, vaan kaverisuhteen laatu.  



Opettaja 

Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Opettajan rooli tässä kaikessa on merkittävä, hän on kaiken muutoksen väline, koska hän antaa lapselle käyttäytymismallit, esittää vaatimuksia, antaa tehtävät ja materiaalit, luo turvallisuutta luokan ilmapiiriin ja antaa palautetta lapsen käyttäytymisestä. Lapsi voi vertailla vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän ope on sanonut…!” Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan.  



Leikki 

Leikillä on suuri merkitys lapsen sosiaaliseen kehitykseen. Leikkiä voidaan kuvata sosiaalisen vuorovaikutksen kouluksi, jossa lapsi etenee yksinkertaisita vuorottelu- sekä jäljittelytoiminnasta monimutkaisimpiin sosiaalisiin taitoihin. Leikki on lapselle luonnollinen tapahtuma, ja kun tilanteen antaa mennä lasten ehdoilla, lapset alkavat leikkimään keskenään. Leikin avulla lapsi tutustuu itseensä ja maailmaan sekä oppii muun muassa ryhmässä toimimista sekä sääntöjä ja tunteiden säätelyä. Leikki voi myös parantaa lapsen itsetuntoa ja mahdollistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtämisen.  




Lähteet 

Kehityspsykologia http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/sangin_opet/kehitys.html 

Kaverittaidot -toiminta  https://www.innokyla.fi/documents/369207/5cea3095-02ff-43fd-bb3b-c6d74c2d5019 

 Laasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaisksvatuksessa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22454/opinnayte_Hyvarinen_Sankala.pdf?sequence=1 

Lapsen tasapainoisen kehityksentukeminen http://www.sooli.fi/web/data/uploads/lapsentasapainoisenkehityksentukeminen.pdf 

Sosiaalisten taitojen kehitys http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/7_9-vuotias/sosiaaliset_taidot/ 

Vertaisryhässä sosiaaliseksi http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2007/6c28a9_Jarvenpaa_Lattunen_Louhema_2007.pdf


tiistai 17. toukokuuta 2016

Turvallisuus

Iltapäiväkerho toiminta 

Koulunkäynninohjaajan perustehtävä on lapsien turvallisuudesta huolehtiminen. Työntekijöiden velvollisuus on toimia siten, että turvallisuus säilyy eri tilanteissa. Sen vuoksi valvonta on järjestettävä riittäväksi niin, että vahinkoa ei synny.  
Esim. 

Urheilutunnilta  
  • putoamiset 
  • kaatumiset 
Ulkona 
  • kompastumiset                          
  • liukastumiset 
  • kaatumiset 
  • lämpötila 
  • putoamiset 
  • alueen rajojen noudattaminen 
  • iskut tai lyönnit  
Lääkehoito 
  • lupakäytännöt 
  • lääkehoidon osaaminen                                                                                                   ( oikea lapsi, oikea lääke, oikea annos ) 

Koulunkäynninohjaajan vastuu kohdistuu ensisijaisesti hänen ohjattavanaan tai avustettavanaan olevan oppilaan kaikenpuolisesta turvallisuudesta huolehtimiseen. Tärkeää turvallisuuden huolehtimisessakin on yhteistyö opettajien, koulun muu henkilökunnan ja huoltajien kanssa. 




Ammatillinen kohtaminen

Mitä on kohtaaminen oikeasti ? 

Millainen on hyvä ja aito läsnäolo ja kohtaaminen?

Miten me kohtaaminen toisen ihmisen?

"Saamme sen mitä olemme toisilta ihmisiltä". Tommy Hellsten

"Kun kaksi ihmistä suostuu aidosti ja avoimesti olemaan oma itsensä , tapahtuu kohtaamisen ihme. "


Oikeaa kohtaamista, minä-sinä suhdetta ei voi tehdä ja suorittaa. Sitä ei voi pakottaa esille eikä millään menetelmällä saada aikaan. Ei ole kysymys tekniikasta. Kohtaaminen ei ole tieto-taito-tuote vaan nöyrtymisen ja suostumisen prosessi. Se on dialogi sanan syvimmässä ja varsinaisessa merkityksessä. Martin Buber:Minä ja sinä (1923)

Aito kohtaaminen on sellaista, missä kahden henkilön elinpiirit koskettavat toisiaan arvostavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Se ei ole suorittamisa vaan läsnäoloa, ei ymmärtämistä vaan välittäistä, ei neuvomista vaan jakamista. Kohtaaminen ja ihmisten välinen keskustelu on parhaimmillaan aitoa vuorovaikutusta, jossa vastuu on kaikilla osapuolilla. Luonnollinen kohtaaminen on aitoa, yksinkertaista, kasvokkain oloa, ihmisyyden jakamista iloineen ja suruineen. Kohtaamisessa ei saa unohtaa nöyryyttä, perusainesta vuorovaikutustilanteessa. Ei kukaan tiedä toisen elämäntarinaa, jollei anna sitä kertoa. Mitä enemmän luulee ymmärtävänsä, sitä vaikeampi on kuulla tarinaa.


Mihin kannattaa kiinittää huomiota, että syntyy hyvää kohtaaminen?


Arvostaminen
Tärkeintä on toisen kunnioitus ja arvostus, hyvä ja rakentava vuorovaikutus on mahdollista vain arvostavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Jokainen on arvokas ihminen. On hyvä ymmärtää erilaisuutta ja välttää ennakkoasenteita.

Luottamus ja luootettavus
Luottamus toiseen henkilöön on tärkeä vuorovaikutuksen osa-alue, lähtökohtana on positiivinen odotus toisesta ihmisestä, edellyttää avoimuutta ja avoimuus lisää luottamusta. Lapset luottavat normaalisti aikuisiin, kokevat turvallisuudentunteena ja tiedostavat alitajunnassaan oman mahdottomuutensa pärjätä itsekseen. Luottamuksen merkitys korostuu, kun kohtaamme tilanteissa, joihin sisältyy toisen henkilön epävarmuus ja haavoittuneisuus

Kuunteleminen ja  puhuminen
Kuunteleminen on ainakin yhtä tärkeää kuin puhuminen. Kuuntele, kiinnostu ja kysyä siltä toiselta lisää. 
Kannattaa miettiä, olenko siis oikeasti kiinnostunut vai olenko vain kohtelias. Ei kannata sanoa heti, että minä ymmärrän ja mennä heti omiin juttuihin, vaan kannattaa kysyä toiselta lisää hänen asiastaan. Kuutele, mitä ihmiset sanovat, älä sitä, mitä luulet heidän tarkoittavan. Kuuntelemisen vaikutusta voin vahvistaa antamalla ymmärtämispalautetta, siis palauttamalla puhujalle, mitä olen ymmärtänyt. 
Kohtaamisissa on hyvin tärkeää nähdä toisen olemus ja erityisesti silmät. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten puhuu ja onko oma puhe sellaista, josta toisen on helppo jatkaa keskustelua, vai tuoko asiat omassa puheessaan esille lopullisena totuutena, jolloin toiselle ei oikein jää mahdollisuuksia jatkaa keskustelua. Hyvä kohtaaminen on kosketetuksi tulemista. Ja se koskee kumpaakin osapuolta. Yksipuolista kohtaamista ei ole olemassa. 

"Oikeaa kohtaamista ei voi tehdä ja suorittaa eikä sitä voi pakottaa esille eikä millään menetelmällä saada aikaan"


Lähteet